Shoppailusta on tullut suosittu ajanviete kaikissa vauraissa teollisuusmaissa. Shoppailu on kaupassa käyntiä ilman valmiita ostoslistoja ja ostamisen pakkoa. Astuessaan kauppaan shoppaaja ei vielä tiedä aikooko hän ylipäätään ostaa yhtään mitään. Shoppaamisen vastakohtana voidaan pitää välttämättömien tavaroiden kuten ruoan hankkimista. Ruokaostoksilla pyritään tehokkuuteen, ostokset suunnitellaan usein etukäteen ja elämysten sijasta pyritään rationaalisuuteen. Kuluttaminen kuuluu arjen rutiineihin.
Rationaalisia kuluttajia? Elintarvikeliikkeen avajaistarjoukset ovat saaneet ihmiset joukolla liikkeelle. Kuva: HOK-Elanto, 1972.
Shoppailu on kaupunkilainen ilmiö. Kauppakujien ja tavaratalojen syntyminen 1800-luvun eurooppalaisiin suurkaupunkeihin loi edellytykset uudenlaiselle kulutuskäyttäytymiselle.
Helsingin ensimmäinen kauppakuja, Wreden pasaasi, avattiin Aleksanterinkadun- ja Pohjois-esplanadin välille 1880-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1924.
Kauppakujat eli pasaasit olivat korttelin läpi kulkevia, jalankulkijoille tarkoitettuja alueita, joiden varrelle keskittyi liikkeitä ja kahviloita. Ne olivat uutuus 1800-luvun eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Tavaratalossa tavarat ja palvelut saatiin saman katon alle eikä ostajan tarvinnut poistua ulkoilmaan.
Suuret tavaratalot, kuten Stockmann Helsingissä, olivat maamerkkejä kaupunkien katukuvassa. Kuvassa on vasta-avatun Stockmannin tavaratalon valopiha. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1931.
Nykyään shoppaajan keitaita ovat katetut kauppakeskukset. Niissä shoppaaja voi liikkua tavarapaljouden keskellä tuntikausia. Kauppojen lisäksi ostoskeskuksissa on ravintoloita, elokuvateattereita ja pelihalleja. Suurimpien ostoskeskusten yhteydessä saattaa olla huvipuisto tai luistinrata. Ostaminen on siis yksi vaihtoehto vapaa-ajan viettämiselle. Lopullisen päätöksen ajankäytöstään voi tehdä vasta kauppakeskukseen saapumisen jälkeen.