Shoppailu on kuluttamiseen perustuvan yhteiskunnan ongelma. Tarpeettomalla tavaroiden ostamisella ihmiset tuhlaavat maapallon raaka-ainevarastoja ja kasvattavat jätevuorta entisestään. Shoppaaja tyydyttää itsekkäästi vain omia tarpeitaan ja halujaan eikä mieti hetkeäkään, millä tavoin hänen toimintansa vaikuttaa muiden ihmisten ja koko maapallon tulevaisuuteen.
Kansainväliset tuotemerkit ovat levinneet kaikkialle 1900-luvun jälkipuoliskolla. Coca-Cola saapui näyttävästi Suomeen Helsingin olympialaisten yhteydessä 1952. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1952.
Liikakuluttamisen vastustaminen ei ole helppoa, koska rikkaissa yhteiskunnissa kuluttaminen ulottuu kaikkialla ihmisten arkipäivään. Kokonaan kuluttamisesta luopuminen tarkoittaa käytännössä elämistä yhteiskunnan marginaalissa. Mutta jokainen voi vaikuttaa omilla ostopäätöksillään. Ostopäätöksen tekeminen on myös vaikuttamista ja se tulisi pohjata tietoon, ei mielihyvään.
Saastuminen ja raaka-aineiden tuhlaaminen nousivat julkiseen keskusteluun 1960-luvulla. Suomalainen luonnonsuojeluvuoden 1970 kampanjajuliste. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Pitääkö kaiken olla uutta vai voisiko jotain hankkia käytettynä? Euroopassa ei lapsityövoimaa käytetä, mutta kauppojen hyllyiltä löytyy runsaasti lapsityövoimalla tuotettuja tavaroita. Halpojen hintojen syynä voi olla esimerkiksi kehitysmaiden luonnonvarojen säälimätön riistäminen.
Kuluttaminen on vaikuttamista. Nainen allekirjoittamassa turkiskauppaa vastustavaa vetoomusta Helsingin keskustassa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 2005.