Kyllä. Huoneeni pitää olla siivottu, mutta tarvitsen myös tiettyä epäjärjestystä viihtyäkseni.

Halu vetäytyä omiin oloihinsa ja viettää aikaa soitellen, ystävien kanssa tai musiikkia kuunnellen on jokaiselle nuorelle normaali tarve, jota vanhempien pitää kunnioittaa.

”En siivoa huonettani kovin mielelläni, mutta tunnen oloni paremmaksi, kun on puhdasta. Kun olen siivonnut, oloni tuntuu hyvältä ja minulla on hyvä omatunto. Silloin vietän myös enemmän aikaa omassa huoneessani kuin keittiössä tai olohuoneessa. Kun minun on tehtävä läksyt, ei ole hauskaa jos joudun ensin raivaamaan kirjoituspöydän. Se vie minulta jo varsinaisen halun opiskella. Äitini haluaa, että siivoan, pyyhin pölyt ja imuroin kerran viikossa.”

Nuoren pitää puolestaan yrittää noudattaa vanhempiensa vaatimuksia esimerkiksi huoneen siivoamisesta, läksyistä, musiikin äänenvoimakkuudesta tai puheluiden pituudesta.

Sänky on sekaisin. Puolityhjä kolapullo ja tyhjiä ruokapakkauksia lojuu sängyn vieressä. Lattialla on pari urheilukenkiä ja kouluvihko. Kirjoituspöytä on siivottu.Kolmen valokuvan sarja, joka esittää nuoren pojan huonetta helmikuun 10. ja 23. päivän välisenä aikana 1998. Näyttääkseen aikuisille nuorten asumista 16-vuotias poika kuvasi huoneensa joka toinen päivä, neljä kertaa päivässä.

Sänky on sekaisin, kolapullo on tyhjä ja lojuu lattialla. Lattialla on enemmän roskia ja vihkoja. Lisäksi sinne on ilmestynyt muutamia vaatekappaleita. Kirjoituspöytä on siivottu  mutta sen päällä on enemmän vihkoja ja papereita.

Koko lattia on täynnä kouluvihkoja, papereita ja roskia. On vaikeaa päästä sängyn luo astumatta tavaroiden päälle. Kolme kolapulloa lojuu sängyn vieressä ja kirjoituspöydällä on kasapäin kaikkea mahdollista tavaraa.