Korkea työttömyys on EU-maiden yhteinen ongelma. Kansainvälinen talous vaikuttaa samansuuntaisesti työllisyyteen kaikissa länsimaissa. Työttömyys yleensä lisääntyy tai pysyy ennallaan talouskasvun hidastuessa. Nykyinen jälkiteollinen yhteiskunta ei enää pysty tarjoamaan varmuudella pysyvää työtä. Määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat yleistyneet ja työvoima on aikaisempaa liikkuvampaa kaikissa Länsi-Euroopan maissa. Myös maiden väliset ja alueelliset erot työttömien lukumäärissä vaihtelevat. Suurissa asutuskeskuksissa on helpompaa löytää työtä kuin taantuvilla syrjäseuduilla.
Kuvassa on työväelle suunnattu ilmoitus 1910-luvun Helsingistä. Ilmoitus kutsuu työväkeä urakka- ja päiväpalkkatöihin Helsingin läheisyyteen. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Yhteiskunnan nopea muuttuminen on aiheuttanut sen, ettei hyväkään koulutus välttämättä varmista työpaikkaa. Nykyään myös hyvin koulutettu ja työssä menestyvä voi joutua työttömäksi. Nuoret ovat yhä koulutetumpia, mutta koulutus ei aina enää vastaa muuttuneen yhteiskunnan tarpeita. Koulutusjärjestelmän muuttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Koulutus on kuitenkin tärkeä keino työttömyyden vähentämiseksi.
1990-luvun alkupuolen lama koetteli kovasti työmarkkinoita ja Suomessa jouduttiin suurtyöttömyyteen. Monet aikaisemmin turvallisina pidetyt ammattiryhmät joutuivat kokemaan työttömyyttä. Kuvassa pankkitoimihenkilöiden lakkomielenosoitus Helsingin keskustassa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1995.