Terroritekojen kohteena ovat usein tavalliset kansalaiset, mutta niiden tavoitteena on vaikuttaa poliittisiin päättäjiin ja valtaa pitäviin. Koska terroriteot voivat periaatteessa tapahtua missä vain ja niiden kohteena voi olla kuka tahansa, niiden vaikutus ulottuu paljon laajemmalle kuin varsinaisiin uhreihin. Viime vuosien terroritekojen jälkeen on useissa maissa ryhdytty pohtimaan, miten turvallisuutta voidaan lisätä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Lentoliikenne on erityisen altista terrorismille. Vielä kolme vuosikymmentä sitten lentomatkustajat kulkivat huolettomasti omin jaloin terminaalista lentokoneeseen Helsingin lentokentällä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1970.
Pelon ilmapiirissä on helppoa rajoittaa kansalaisten oikeuksia liikkua ja kommunikoida vapaasti. Euroopan Unioni on rakentanut Schengenin alueen helpottamaan ihmisten vapaata liikkumista. Monien mielestä vapaa liikkuminen helpottaa liikaa terroristien toimintaa ja siksi rajavalvontaa pitäisi tiukentaa. Demokraattiset maat ovat hankalan kysymyksen edessä. Miten taata kansalaisten turvallisuus ilman, että joudutaan puuttumaan kansalaisten perusoikeuksiin? Jos turvallisuus nostetaan kaikkien muiden asioiden yläpuolelle, kansalaisten perusoikeuksien rajoittaminen johtaa helposti kohti poliisivaltiota.
Bioterrorin uhka nousi vahvasti esiin vuoden 2001 tapahtumien yhteydessä. Kemiallisen sodankäynnin vaarat on tiedostettu jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin esimerkiksi Suomessa väestönsuojelutyötä tehostettiin tässä suhteessa. Kuvan kaasunaamari on ollut käytössä 1930-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.