Antiikin aikana mielisairauksien uskottiin johtuvan yliluonnollisista voimista. Mielisairauksien hoitokeino suositeltiin terveitä elämäntapoja. Keskiajalla kirkon näkemyksen mukaan mielisairaudet johtuivat demoneista. Mielisairaat eristettiin laitoksiin ja hoitokeinoina käytettiin kahlitsemista, ruoskimista, säikäyttämistä, suoneniskentää ja oksennuslääkkeitä. Uusia hoitomenetelmiä ei kehitetty, koska mielisairautta pidettiin parantumattomana.
Levottomien potilaiden rauhoittamiseen käytetty sänky, joka on ollut käytössä 1910-luvulta lähtien Helsingin kaupungin omistamassa Nikkilän mielisairaalassa. Laatikonmuotoisen sängyn päällä on rautaristikkokansi, joka suljettiin kolmella rautahaalla ja puomilla. Pakkokeinoista hoitomuotona alettiin luopua Euroopassa jo 1800-luvun lopulla, mutta yksittäisissä tapauksissa niitä käytettiin vielä pitkään vaikeimpien potilaiden hoidossa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 2000.
Mielisairaiden hoitomenetelmät alkoivat muuttua vasta 1800-luvulla humaaneiksi ja Euroopassa luovuttiin pakkokeinoista hoitomuotona. Suuri muutos hoidossa tapahtui 1950-luvulla. Lääkehoidon ansiosta potilaille oli mahdollista antaa enemmän vapauksia ja käyttää hoitomuotoina toiminta- ja psykoterapioita. Myös avo- ja perhehoito tulivat mahdollisiksi. Mielenterveyteen vaikuttaviksi tekijöiksi alettiin lukea biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Hoidon suunnittelussa alkoi korostua potilaan kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja auttaminen. Nykyään suuri osa potilaista pystytään kuntouttamaan ja monet pystyvät palamaan takaisin työelämään