Kaupunkilaisuuteen kuuluu yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden kustannuksella. Suurkaupungissa ei ole mitenkään epätavallista, että kerrostalossa naapurit jäävät vieraiksi. Yksilöllisyys näkyy myös yksinasuvien määrässä. Esimerkiksi Helsingissä lähes puolet talouksista koostuu yhdestä henkilöstä, ja yksinasuvien määrä on vain kasvussa. Yksilöllisyys on korostunut myös asuinalueiden rakentamisessa. Asumismukavuus on kyllä parantunut asuntojen pinta-alan kasvaessa ja varustetason parantuessa, mutta yhteisten tilojen puuttuminen on noussut vaikeaksi ongelmaksi monilla asuinalueilla.
Kun valmiita kokoontumistiloja ei ole tarjolla, nuoret ovat itse aktivoituneet kamppailemaan tilojen saamiseksi. Varsinkin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa helsinkiläisnuoret valtasivat ja kunnostivat useita tyhjilleen jääneitä rakennuksia. Merkittävin tapaus oli alkoholistien käyttämän vanhan varastorakennuksen valtaaminen vuonna 1979. Kunnostettu rakennus nimettiin Lepakkoluolaksi ja siitä tuli tärkeä nuorisokulttuurin keskus Helsingissä. Lepakkoluola tarjosi tiloja käytettäviksi yhdistyksille, bändeille, radioasemalle, lehdentekijöille, klubeille.
Heti valtauksen jälkeen nuoret itse siivosivat ja kunnostivat Lepakkoluolan. Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo, 1979.
