Myöhäiskeskiajan ruttoepidemioista lähtien kehon peseminen ei ollut vain epämieluisaa, vaan sitä pidettiin myös epäterveellisenä. Vielä 1800-luvulla lääkärit otaksuivat, että iholla oleva paksu likakerros suojasi ihmisiä vahingollisten taudinaiheuttajien tunkeutumiselta elimistöön. Ihmiset käyttivät hajuvesiä ja puuteria peittämään pesemättömästä kehosta vääjäämättä lähteviä hajuja.
Työläisten pyöreä pesuallas. Pesuallas kehitettiin 1900-luvun alussa yritysten käyttöön. Sitä pidettiin tärkeänä esikuvana, minkä takia se asetettiin näytteille Berliinin työsuojelumuseoon ennen toista maailmansotaa. Kuva: DASA, Dortmund.
1700-luvun jälkipuolella vedellä peseytyminen yleistyi vähitellen aateliston parissa. Mutta vasta 1800-luvulla alussa hygieniaoppaat propagoivat saippuan käytön puolesta peseytymisen yhteydessä. Saippuaa käytettiin nyt selvästi tehostamaan puhdistumista eikä se enää ollut mikään muodikas ylellisyystarvike. Kuitenkin vasta 1800-luvun lopun mikrobiologiset tiedot nostivat saippuan välttämättömäksi hygieniavälineeksi. Nykyään on todistettu, että peseytyminen on ensimmäinen askel terveeseen elämään.
Kylpyhuone. Opetustaulu Europaschule Luxemburgin kieltenopetuksesta vuoden 1950 vaiheilla. Kieltenopetuksessa välitettiin myös yhteiskunnallisia arvoja. Niihin on 1800-luvun jälkipuolelta lähtien kuulunut henkilökohtaisen hygienian korostaminen. Kuva: Musée d’Histoire de la Ville de Luxembourg.