Länsimainen lääketiede on tuntenut anoreksian jo 300 vuoden ajan, jolloin sitä kutsuttiin hermostolliseksi nivustaudiksi. 1800-luvulta alkaen sitä on tutkittu psyykkisenä sairautena, jonka syinä pidettiin tunne-elämän häiriöitä. Bulimia on tunnettu jo antiikin Roomassa, jolloin ylellisissä pidoissa ahmittiin ja oksenneltiin. Binge-eating eli ylensyönti on yleisin Yhdysvalloissa, jossa sairaalloinen ylilihavuus on ongelma. Ortoreksia on uusin syömishäiriö, joka lähtee halusta tulla terveemmäksi ravinnon avulla, jolloin ruokavalio saattaa yksipuolistua liikaa. Sen taustalla voi olla ideologisia syitä.
Yhteistä syömishäiriöille on itsetuntoon sekä minäkuvaan ja ulkonäköön liittyvät ongelmat, joista seuraa pakonomainen ruoan ajattelu ja elämän säätely ruoan avulla.
Tarina Vilhosta, joka ei halunnut syödä keittoa, on ensimmäinen kuvaus ”syömishäiriöstä”, tosin sen taustasyyksi nähdään kurittomuus. Heinrich Hoffmann, Jörö-Jukka –kuvakirja, 1845.