Juominen on aina ollut sosiaalista. Keskiajan ihmiset nauttivat viiniä ja olutta, erityisesti vuoden lukuisina juhlapäivinä. Arkisin ne olivat osa ravintoa. Alkoholi on ollut tärkeä osa vieraanvaraisuutta. Erilaisten maljojen juominen kuului tapoihin. Kilpaa juominen sammumispisteeseen saakka oli tavallista. Lopettaminen ennen aikojaan oli loukkaus juomaseuraa kohtaan.
1800-luvun Suomessa raittiudesta tehtiin voimakas kasvatuksellinen ase, jota pidettiin puhtaan kansallistunteen yhtenä osana. Kuvassa on suomalaisten koulujen raittiusopetuksessa käytetty opetustaulu vuodelta 1928. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Hillitöntä juomista on toisaalta myös paheksuttu jo antiikin kirjoituksissa ja raamatussa. Uskonpuhdistuksen myötä arvostelu kasvoi. Vaikka alkoholin kulutus kasvoikin 1600-ja 1700 -luvuilla, juomatavat alkoivat muuttua vähitellen kohtuullisemmiksi. Uudet juomat, kahvi ja tee, syrjäyttivät alkoholin yleisjuomana. Muutos lähti ylemmistä luokista.
Pitkälle matkalle saatettiin ottaa mukaan myös erityinen viinapulloille tehty lipas tai pieni arkku. Kuvassa puinen raudoitettu matkapulloarkku, todennäköisesti 1700-luvun lopulta. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.