Alkoholin käyttö kasvoi voimakkaasti Euroopassa 1600-1700-luvuilla. Kuitenkin vain alempien kansanluokkien juomista pidettiin ongelmana. Teollistumisen myötä vieraaseen ympäristöön joutuneitten työläisten juominen menetti sosiaalisen luonteensa. Ongelmia pahensi nopeasti juovuttava väkiviina. Juopottelun katsottiin myös kasvattavan rikollisuutta.
Salakuljetettua pirtua siirretään laivasta toiseen Suomen aluevesirajan ulkopuolella. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, 1926.
Viinan polttoa alettiin rajoittaa Suomessa 1700-luvulla. Rajoitukset vaihtelivat täydellisestä polttovapaudesta valmistuskieltoon. Kotipoltto kiellettiin kokonaan vuonna 1866. Lähes täysin raitistuneeseen maahan saatettiin 1919 voimaan kieltolaki. Kiellot ja rajoitukset vain lisäsivät kulutusta ja heikensivät yleistä lainkuuliaisuutta. Salakuljetus ja -poltto kukoistivat ja juoppous kasvoi.
Kieltolain jälkeenkin vuodesta 1932 alkoholi pysyi Suomessa valtion tiukassa holhouksessa. Väkijuomalain tarkoitus oli supistaa alkoholin käyttö mahdollisimman vähiin ja ehkäistä juoppoutta ja sen turmiollisia vaikutuksia. Alkoholijuomia sai ostaa vain viinakorttia vastaan, tietyn määrän tiettynä aikana. Viinakortit poistuivat käytöstä 1970-luvun alussa. Korttiin oli painettu väkijuomien osto- ja käyttösäännöt.
Viinakortti. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.