Kyllä. On todistettu, että rokotukset pidentävät elinaikaa.

Maailman terveysjärjestö WHO sai rokotuskampanjan avulla isorokon hävitettyä 1980. Polioon, jäykkäkouristukseen, tuhkarokkoon, hinkuyskään, kurkkumätään ja tuberkuloosiin kuolee kuitenkin joka vuosi yhä vielä yli 8 miljoonaa lasta. Unicefin ja WHO:n rokotusohjelmien ansiosta 80 % lapsista on nykyisin rokotettu näitä sairauksia vastaan. Rokotukset pelastavat vuosittain yli kolmen miljoonan lapsen hengen.

Linnanrouva istuu nojatuolissa ja pitää pienokaista sylissään. Hänen vieressään seisoo lääkäri, joka raaputtaa rokotusveitsellä toisen lapsen käsivartta. Sylissä istuva lapsi on rauhallinen. Avoimesta ovesta näkyy kaksi lehmää laitumella.”Rokotus Liancourtin linnassa”. Constant Desbordes, 1829 vaiheilla. Rokottaminen esitetään taulussa sankarillisena toimintana. Lääkäri Alibert antaa isorokkorokotuksen Edvard Jennerin keksimällä menetelmällä. Kuva: Musée de l’Assistance publique, Hôpitaux de Paris.

Kun joku saa infektiotartunnan, hänen kehonsa reagoi erilaisilla torjuntamekanismeilla, muun muassa muodostamalla vasta-aineita. Ne voivat tuhota infektion aiheuttajan ja sen tuottamat haitta-aineet ja suojaten kyseisen henkilön uudelta tartunnalta. Toisin sanoen vasta-aineet antavat immuniteetin.

Rokotuksella voidaan jäljitellä infektiota. Keho saadaan aktivoimaan puolustusmekanisminsa ja muodostamaan erityisiä vasta-aineita. Rokottamalla ihmisen keho tulee immuuniksi käymättä läpi varsinaista sairautta.

Tulitikkurasian kokoinen paketti, joka sisältää lapion muotoisia ja teräviä rokotusneuloja. Paketin päällä lukee ranskaksi: ”Le Jenner”. Isorokkorokotuksen keksijän, Edward Jennerin, kunniaksi rokotusneula nimettiin hänen mukaansa. Dr. Kugenerin kokoelma, Luxemburg.